Olavi "Olli" Tuominen

Keskisuomalainen 27.1.2011

”Merkittävin mies”

Jyväskyläläinen Olavi Tuominen kuljetti Mannerheimiä välirauhan aikana.

Kotimaa 27.01.2011JYVÄSKYLÄPauliina Salminen

Jyväskyläläinen Olavi Tuominen, 92, kuljetti usein Mannerheimiä välirauhan aikana Helsingissä. Helsingin autokomppaniassa palvellut Tuominen hälytettiin paikalle esimerkiksi silloin, kun Mannerheimin oma auto oli korjaamolla.

Ensimmäinen matka nostatti hikipisaroita Tuomisen otsalle. Mannerheim tarvitsi kyydin Korkeavuorenkadulta, pääesikunnan edestä.

– Olin silloin käytännössä ensimmäisellä reissullani Helsingissä enkä tuntenut kaupunkia. Osasin kuitenkin reitin Korkeavuorenkadulta Mannerheimin kotiin Kaivopuistoon. Aikaa oli tunti ja harjoittelin ilmoittautumista. Tuominen ajoi vuosimallin -39 Chrysler Royalia, joka oli otettu puolustusvoimille helsinkiläiseltä turkisliikkeeltä.

Pääesikunnan ovesta astunut mies teki Tuomiseen vaikutuksen heti.

– Mannerheimillä oli sotilaspuku ja harmaa viitta, joka sopi hänelle hyvin, kun hän oli pitkä ja komea mies, 187-senttinen, Tuominen muistelee.

Mutta Mannerheim ei halunnutkaan kotiin, vaan Heikinkadulle, nykyiselle Mannerheimintielle. Sinne Tuominen onneksi osasi.

– Ajoimme Stockmannin kohdalle ja Mannerheim sanoi, että pysähtykää oikealle ja odottakaa 15 minuuttia kun käyn parturissa. Hän puhui hyvää suomea.

Tismalleen 15 minuutin kuluttua Mannerheim tuli autoon ja sanoi, että ajetaan Annankatu 16:een. Tuominen joutui kertomaan, ettei tiennyt, missä Annankatu on.

– Sitten Mannerheim neuvoi minua kärsivällisesti. Perillä Mannerheim sanoi, että nyt on pidempi odotus, viivyn tunnin. Palattuaan hän pyysi minua ajamaan kotiinsa.

– Komppaniaan palatessani pyyhin hikeä.

– Minä olin maalaispoika Taulumäeltä, kun ensimmäisen kerran menin Mannerheimiä vastaan. Hän teki erittäin hyvän vaikutelman, puhui tasaisella normaalilla äänellä. Eikä tuskastunut, vaikken tiennyt minne piti ajaa.

Iltaisin Kämppiin

Pian Tuomista pyydettiin samaan tehtävään uudelleen. Hän ajoi Annankatu 16:een, SPR:n konttorille, hakemaan siviilipukuisen Mannerheimin joka nousikin autoon tyylikkään rouvan kanssa. Mannerheim ja rouva Wichmanpuhuivat autossa ruotsia.

– Mannerheim tunnisti minut ja kysyi, tiedänkö missä on Pietarinkatu 1.

Mannerheim nousi autosta, otti hatun päästään ja auttoi kädestä pitäen rouvan ulos. He keskustelivat hetken auton ulkopuolella. Sen jälkeen Mannerheim tuli autoon ja sanoi:

– Ajetaan kotiin, sinnehän korpraali osaa.

Muutaman kerran kuukaudessa Tuominen kuljetti Mannerheimiä ilta-aikaan.

– Marski tuli ja sanoi, että ajetaan hiljaa ja otetaan kenraali Waldenmarmoripalatsista. Sitten haimme kenraali Östermanin ja kenraali Tuomponja ajoimme Kämppiin tai Savoyhin, yleensä Kämppiin.

Kotiin Mannerheim sanoi palaavansa Waldenin autolla.

Tuominen on kuljettanut Mannerheimin kanssa samassa kyydissä myös ruotsalaista kenraali Linderiä.

Kerran Mannerheim pyysi Tuomista noutamaan paketin kotioveltaan.

– Eteisessä oli rivissä 4–5 saappaat, joissa oli lestit varressa, että ne pysyisivät ryhdissä.

Tuominen ajoi muutaman kerran myös Mannerheimin uudella Chrysler Imperialilla.

Kävelyjä metsätiellä

Tuominen palasi siviiliin huhtikuussa 1941. Jatkosodan aikana hän ei enää Mannerheimiä tavannut.

Tuominen muistaa Mannerheimin kuitenkin jo talvisodan ajalta. Silloin nuori sotamies palveli Päämajan autokomppaniassa Mikkelissä. Hän kuljetti komento-osaston päällikköä,

eversti Schaumannia

.

– Ajoimme usein Inkilän kartanoon, jossa Päämajan sisärengas työskenteli. Siellä näin Mannerheimin ensimmäisen kerran, kun hän oli kävelyllä metsätiellä.

Mannerheim kohteli autonkuljettajiaan aina hienosti. Tuominen tapasi välirauhan aikana

Lehtisen

, johon oli tutustunut talvisodassa. Alikersantti Lehtinen toimi talvisodan aikana Mannerheimin kuljettajana.

– Lehtinen kertoi, että Mannerheimin adjutantti

majuri Grönvall

oli soittanut yllättäen, ja kysynyt, olisiko Lehtisellä huomenna aikaa audienssille marsalkan luona. Marsalkan auto nouti Lehtisen kymmentä vaille kaksi ja vei marskin luokse. Siellä Mannerheim ensimmäisen kerran kätteli Lehtistä ja piti pienen puheen, jonka hän aloitti, että niin paljon on tapahtunut sinä aikana, kun olemme yhdessä olleet.

Lehtinen sai Mannerheimiltä rannekellon kaiverruksella, todistuksen siitä, että oli kuljettanut Mannerheimiä ja 500 markkaa rahaa. Sen päälle marsalkka ja autonkuljettaja joivat kahvit.

Mannerheim oli siis paitsi suuri sotilas, myös miellyttävä persoona.

– Hän on historian merkittävin mies, Tuominen sanoo.

Mannerheim kiitti jyväskyläläisiä huomaavaisuudesta

JYVÄSKYLÄPauliina Salminen

Mannerheimin

tiedetään vierailleen Keski-Suomessa ainakin kolme kertaa.

Ensimmäisen vierailunsa Mannerheim teki Jyväskylään talvella 1919. Hän saapui tuolloin kaupunkiin junalla ja viivähti paikalla kolme tuntia. Valkoinen kenraali kulki kaupungilla kunniakujissa ja puhutteli monia.

Hän jäi ainakin Puistokoulun oppilaiden mieleen.

– Muistan valkoisen armeijan johtajan kenraali Mannerheimin käynnin kansakoulussa ja hänen esiintymisensä juhlasalissa, vuonna 1909 syntynyt jyväskyläläinen kertoo.

Vierailun jälkeen Mannerheim lähetti Mikkelistä pormestari Hollméruksellesähkeen: ”Pyydän teitä saattamaan valtuuston viranomaisten suojeluskuntien kaikkien kaupunkilaisten tietoon lämpimän kiitokseni kaikesta huomaavaisuudesta jota keskellä talvipäivän pakkasta tuli osakseni Jyväskylässä. Mannerheim.”

Toisen kerran Mannerheim vieraili Jyväskylässä elokuussa 1940. Silloin, hänen aloitteestaan, perustettiin Sotainvalidien Veljesliitto. Liiton perustava kokous oli Cygnaeuksen koululla.

Kioskin takaa

Kolmas vierailu tapahtui tiukkojen turvatoimien alla, sotavuonna 1944.

– Eräänä päivänä sain tiedon eräältä vaihdemieheltä, että jos haluat nähdä Mannerheimin, niin mene klo 11 asemalle, mutta älä vain puhu kenellekään mitään. Enpä olisi uskaltanutkaan mainita, sillä olihan mentävä jo kaiken varalta ennen yhtätoista. Hiivin vähin äänin aseman lehtikioskin taakse odottelemaan junan tuloa.

Vuonna 1929 syntynyt muistelija kertoo hiipineensä lehtikioskin taakse odottamaan junan tuloa.

– Sitten näinkin, kun hiiliveturi veti junaa Pieksämäen suunnasta. Runko käsitti matkustajavaunuja sekä perään liitettynä yhden umpivaunun, jonka kattoon oli tehty luukku. Siitä sojotti useampipiippuinen ilmantorjunta-ase. Viimeisenä oli avovaunu, jossa oli musta henkilöauto.

– Junan luona tapahtui niin, että jokaisen matkustajavaunun ovelle juoksi konepistoolimiehet ja it-aseen luukulla oli valppaat sotilaat kiikaroimassa taivasta. Marsalkka Mannerheim astui junasta kenraali Waldenin kanssa asemalaiturille. Muitakin upseereita oli, mutta heitä en tuntenut. Siinä herrat seisoskelivat manttelit yllään ja suikat päissään odottaen autoa.

Herrat siirtyivätkin pian autoon.

– Olin yhtä kokemusta rikkaampi, kun kerroin miehille näkemääni.

Vierailun kohteena oli ainakin Rautpohjan tykkitehdas, kertoo tehtaan ammuspuristamolla työskennellyt, vuonna 1917 syntynyt mies kertoo.

– Paikat oli putsattu viimeisen päälle puhtaaksi. Mannerheimi tuli ammuspuristamon pajaan, jossa minäkin olin työssä. Ahjon vieressä oli seppäIivari Piistarinen, ja kuumensi ahjossa rautaa, kun Mannerheimi meni ahjon viereen ja kysyi Piistariselta, miten tämä ahjo on näin puhdas. Johon Piistarinen vastasi, se on teitä varten herra marsalkka. Silloin Mannerheimi käveli suorinta tietä ulos.

Lähteet: Keski-Suomen museon arkisto ja Keskisuomalainen

Olin maalaispoika Taulumäeltä, kun ensimmäisen kerran menin Mannerheimiä vastaan.

Marskin taival: Lyhyt oppimäärä Carl Gustaf Emil Mannerheimista

1867 Syntyi Louhisaaren kartanossa Askaisissa 4.6.1867.

1875 Vuonna 1875 alkoi koulunkäynti Helsingin yhteislyseossa ja jatkui Haminassa vuosina 1881– 1886, joista neljä viimeistä vuotta kadettikoulussa. Erotettiin itsepäisyyden ja kurittomuuden takia.

1881 Isä, kreivi, kirjailija ja teollisuusmies Carl Robert Mannerheim ajautui vararikkoon, jätti perheensä ja muutti Pariisiin. Von Julinin teollisuussukuun kuulunut äiti Hélène jäi yksin seitsemän lapsen kanssa. Äidin kuoleman jälkeen vuonna 1881 Gustafin kasvatuksesta vastasi pääasiassa eno Albert von Julin.

1887 Suoritti ylioppilastutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1887.

1889 Valmistuminen Nikolain ratsuväkikoulusta Pietarissa vuonna 1889 avasi sotilasuran Venäjän armeijassa lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Noina vuosina yleni kornetista kenraaliluutnantiksi. Oli uransa aikana mm.

• Puolassa (1889–1890 ja 1909–1917)

• keisarinna Maria Feodorovnan Chevalier-ratsurykmentissä (1891–1904)

• keisarillisen hovitallihallituksen palveluksessa (1897–1903)

• upseerien ratsastuskoulussa (1903–1904)

• Venäjän-Japanin sodan aikana Mantshuriassa (1904–1905)

• sotilaallisella tiedustelumatkalla Kiinassa (1906–1908)

Ensimmäisessä maailmansodassa osallistui taisteluihin Puolassa, Galitsiassa, Bukovinassa ja Romaniassa.

1892 Avioliitto vuonna 1892 varakkaan perijättären Anastasia Arapovan (1872–1936) kanssa. Liitosta syntyi kaksi tytärtä: Anastasie (1893–1978),Sophie (1895–1963).

1918 Suomen itsenäistyttyä pyysi eron Venäjän armeijan palveluksesta ja palasi Suomeen.

Suomen tasavallan armeijan ylipäällikkö 16.1.–29.5.1918. Erosi tehtävästä toukokuussa, koska katsoi suorittaneensa saamansa tehtävän. Suomen valtionhoitaja 12.12.1918–26.7.1919 ja ylipäällikkö 30.12.1918–26.7.1919

1919 Hävisi presidentinvaalissa Kaarlo Juho Ståhlbergille heinäkuussa 1919. Avioero vuonna 1919.

1931 Vuosina 1931-1939 puolustusneuvoston puheenjohtaja.

1933 Sai sotamarsalkan arvon vuonna 1933.

1939 Puolustusvoimien ylipäällikkö marraskuun lopusta 1939 vuoden 1945 alkuun.

1942 Sai Suomen marsalkan arvonimen 4.6.1942 75-vuotispäivänään.

1944 Suomen tasavallan kuudes presidentti 1944–1946. Erosi virasta sairauden uuvuttamana.

1951 Asui eläkevuosinaan enimmäkseen ulkomailla, eniten Val-Montin parantolahotellissa Sveitsissä. Kotimaan kiinnekohta oli Kirkniemen kartano. Kuoli 83-vuotiaana 27.1.1951 Lausannessa Sveitsissä.

LÄHTEET: WWW.MANNERHEIM.FI JA KESKISUOMALAISEN ARKISTO

Keskisuomalainen 26.7.2015